Söpö pleikkari- / vierasmakuusoppi

 

 

Huomattavin ero suomalaisten ja amerikkalaisten talojen välillä on niiden koko.

Amerikassa everything is BIG.

Jenkkitaloissa kaikille toiminnoille on erikseen omat tilansa, on pelihuonetta, tv-huonetta, entertainment-tilaa, jne. Toki sama trendi näkyy täällä, joskaan ei ollenkaan samassa mittakaavassa. Ja sitten on vielä ne bathrooms, joita täytyy olla kaikille perheenjäsenille omansa, ynnä vieraille.

Porvoon talomme on aika pieni ja amerikkalaiset suorastaan nauraisivat, jos näkisivät kuinka mahdottoman ahtaasti täällä meillä eletään. 

 

Ei se mitään, maassa maan tavalla.

 

Suomessa täytyy olla vain hyvin kekseliäs ja käyttää luovasti kaikki neliöt hyödyksi.

 

Olin jo pitkään ollut turhautunut yläkerran portaikkomme viereiseen hukkatilaan.

Siinä on säilytetty kaikenlaista, mutta aina se on ollut jotenkin sekava ja niin, hukkatilaa.

Wasted space, niin kuin amerikkalainen sanoisi.

 

Viime kesänä päätin kääriä hihat, ja muuttaa tilan hyötykäyttöön.

Tilasta tuli yhdistetty pleikkari- ja vierasmakuusoppi.

 

 

 

 

Valkoinen piironki on lapsuuden kotini peruja.

Se on kuulunut ainakin isovanhemmilleni, ellei isoisovanhemmillenikin.

Se oli tätä ennen makuuhuoneessamme,
mutta itseasiassa piironki oli mitoiltaan aivan kuin tehty juuri tähän tilaan.

 

  

 

 

Meillä on useita laina- ja tukilapsia, ja nyt heitä varten on oma vieraspatja.

Peti on valmiina odottamassa, eikä tarvitse isännän raijata patjoja edestakaisin kellarista yläkertaan.

 

 

 

 

Piknik-kori on paremmassa käytössä pleikkapelien säilytyksessä.

Tyyny on Mikrokulmasta.

 

 

 

 

Patjan päällä on mukava pelata pleikkaria.

Ja tila toimii myös emännän pakopaikkana, jossa voi katsoa ihanasti

Candlefordin postineitiä DVD:ltä.

 

 

 

 

Seinässä oli aikoinaan ovi, joka vei kylmälle vintille.

Toista lastamme odottaessa muutimme vintit asuinkäyttöön, ja ovi poistettiin.

Kukaan ei ole vielä tullut laittamaan tuota puuttuvaa listanpalaa paikoilleen, mutta ehkä sitten joskus.

 

Muistuttakoon se vielä entisestä.

 

 

 

 

Comptoir de Famillen peilin löysin Welmansista, vanhasta Porvoosta.

 

 

 

 

Paljastettakoon myös, mitä piirongin sisältä löytyy.

Tila on siis myös kätevän emännän silityssoppi.

 

 

 

 

Tila on pikkuruinen, mutta siinä on monta toimintaa.

 

 

 

 

Portaikossa vielä nähtävillä alkuperäistä kukkatapettia.

En aikoinaan raaskinut maalata sen päälle. Kukkikoot.

 

 

 

 

Peilejä ei voi olla koskaan liikaa.